lauantai 6. huhtikuuta 2013

Eläinpläjäys!

 Tänään oli (taas) päivä josta olin vannonut, että tätä päivää ei tule koskaan: Meille tuli 10 kanaa!
Kävi niin, että eräs tuttuni oli saanut ajatuksen pääsiäisitipusta (joo-o, aivan hirveän epäeettistä, mutta puolustukseksi: hän päätti antaa muutamalle jo kuolemantuomion saaneelle tipulle pari päivää lisää elämää). Näin hänellä oli sitten yht´ äkkiä omakotitalon suihkuhuonessa 10 tipua, kun meidän sakki tupsahti kylään. No. Arvaahan sen... "Ei näitä pieniä millään voi tappaa!" kommentistani viikko ja ne 10 nököttivät minun pihallani! :D

Onneksi meillä oli navetassa tilaa ja kunnon lämmitys ja tiput ovat nyt siellä hyvinkin iloisina. (Niille on rakennettu jos jonkinmoista temppurataa ja kiipeilypaikkaa). Kiitos tehokkaan fb kampanjan, kanoilla on uusi koti tiedossa, kunhan me hoidamme niitä isoa lämpötilaa vaativan kasvuvaiheen yli. Saattaa silti olla, että syksyllä otammekin näistä muutaman (ja pari kirjavaa maatiaiskanaa) takaisin, kun alkavat munimaan! Olisi aika mukavaa saada "luomumunat" omasta kanalasta!
 Espanjan löytökoiramme Alli on sitä mieltä, että kanapaisti maistuisi hyvin, vaikka tipupaistikin. Parempi pitää tämä laiska lyllerörouva erossa hoidokeista varmuuden vuoksi...
Toinen espanjalaisemme, Onni sitten taas ei tajua oikein mistään mitään, kunhan joku ihminen katsoo päin, silittelee ja juttelee mukavia niin se on kaikki mitä tämä pieni ja hauska "patterikoira" tarvitsee.
Wanhaherra Oliver, 12v. on lasten ihan ehdoton ykkönen. Sen tulevaa kuolemaa on itketty jo monta vuotta varuiksi. Ajatuskin siitä saa lapset suunniltaan. Se on aina siellä missä lapsetkin, paimentamassa, tuomassa keppiä (jolllei löydä muualta, hakee puuvajasta halon) ja pelaamassa ja se on syönyt elämänsä aikana ainakin 100 salibandypalloa! Se on selvinnyt monesta, on vahva, väsymätön ja jäntevä koira. Pahimmat hetket koettiin, kun se jäi miehen moottoripyörän alle. Oli heinäkuu ja eläinlääkärit lomalla. Mies ajoi huolesta soikeana satoja kilometreja, jotta sai sen lonkkaleikkaukseen. Vaikka se oli silloin jo 7v. se toipui siitä täydellisesti. Oliwer on bordercollien ja puolan alankopaimenkoiran vahinkopentu. Sen äiti oli 12v, kun sai vielä pennut!  Tässä se on kynitty fiskarseilla kesäkuosiin. Sen valtava lammaskoiramainen turkki on niin vaikeahoitoinen, että...ei ole bordercollien karvasta tietoakaan..

Lotta tässä surffailee netissä ja katselee koiria. Kova koirakuume tuntuu olevan. Lotta on niin vastuuntuntoinen tyttö, että saattaisi jopa oikeasti sitoutua "omaan koiraan". Vaikka itse ajattelen, että eläimet ovat aina viime kädessä aikuisen vastuulla. Ystäväni sanoi just, että "Teillä on kyllä koirien paratiisi!"  Aina joku on kotona, saavat olla vapaana (koska eivät ikinä karkaa) ja tietävät paikkansa laumassa. Ne ovatkin kaikki tasapainoisia ja tyytyväisiä eläimiä. Kanien kanssa ei sitten mennytkään yhtä hyvin, sillä yhtenä aamuna Lotan pupu Helmi löytyi kanilasta kuolleena! (ei mitään tietoa miksi) Hilma jäi yksin ja yksinäiseksi. Periaatteisiini kuuluu, että eläimen hoidoksi ei riitä pelkkä ruokinta, eläin tarvitsee myös seuraa.Yksinäinen kani navetassa ei voi mitenkään olla onnellinen kani. (Tai mikään yksinäinen eläin navetassa) Onneksi Hilmalle löytyi uusi, hyvä koti, jossa saa nyt elää sisällä asunnossa ja ihan perheenjäsenenä. Meillä se ei allergiani vuoksi olisi onnistunut. Eilen sain sähköpostiini kuvia iloisesta kanista. Tuli hyvä mieli.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille! 

p.s mies tuli just kanalasta ja ihmetteli miten tiput liikkuvat sellaisena yhtenäisenä keltaisena kasana, hän vei sinne jyviä ja 10 tipun keko oli hänen kenkänsä päällä kun koitti astua sieltä ulos. Piti niitä sitten hetki kuulemma irrotella.

4 kommenttia:

  1. Tulin taas niin hyvälle tuulelle sun postauksesta :)
    Eläinrakkaat ihmiset on tämän maan suola! Tai yleensä koko maailman. Mun mielestä ihmisen luonteen paljastaa parhaiten miten hän kohtelee lemmikkejään.
    Meillä myös lemmikit on perheenjäseniä <3
    Mulla on myös Romaniassa koiratarhalla kaksi kummikoiraa, Lissy ja Sophila <3 Lähetän kuukausiavustusta sinne säännöllisesti.
    Tähän asiaan pätee myös hyvin sanonta - Pieni on sen äidin sydän mihin ei mahdu kuin omat lapset! Ja ehkä tässä tapauksessa myös muut kuin omat lemmikit ;)
    Aurinkoa teidän elämään, ihmisten ja eläinten <3
    t. Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija! <3 Nostan sinulle hattua täältä kummikoirien puolesta, kiitos. Lissy ja Sophie ovat onnekkaita ansiostasi! Aurinkoa toivottelen sinullekin, ainakin täällä on ollut viime päivinä sateista ja harmaata joten aurinkoa jo kovasti odotellaan...ja kesää! :)

      Poista
  2. Ihana tipu!
    Jos olisi mahdollista ottaisin muutaman kanan...vaikka omakotitalossa asummekin, ei taida olla mahdollista.
    Ja tuo Onni♥♥ ihana. Kerran, kun olin Niilon kanssa lenkillä, vastaan tullut mies kysyi "onko tuo oikea koira?" vastasin, "ei tämä käy patterilla"...:))

    VastaaPoista
  3. Heippa Irmastiina! Arvaappa vaan, allergiani otti taas ylivallan ja tipujen palluttelu jäi osaltani tuohon yhteen kuvaan :( Harmittaa. En tiedä kumpi on isompi ongelma: Kana vai se, että ne ovat nyt siellä kanilassa, joka on aivan täynnä kanipölyä. Huoh, olen niin tympääntynyt allergiaani. Lapset ovat kyllä tipuja hellineet senkin edestä! :) Käsittääkseni kanoja saa pitää okt alueellakin, pitää vain tehdä kuntaan ilmoitus asiasta. Juu, Onni liikkuukin, kuin siinä olisi patterit! Että siitä melkein voisi jopa erehtyä! :D

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.