sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Ihan pipariksi meni

Meillä tämä herra päätti milloin on syytä lopettaa joulunvietto:

Tässä hän nuuhkailee keittiössä ja rekisteröi tarkasti mitä syötävää on missäkin...
Näkee lasten riemulla rakentamat piparkakkutalot....
Ja suuntaa niitä kohti heti seuraavaksi, kun koko perhe on kylässä. (se on helppoa, kun osaa avata ovenkahvat)
Noh, tämän näyn ympärille kokoontui tyrmistyneitä lapsia, joista kukaan ei sitten kauaa kuitenkaan voinut olla Oliwerille vihaisia.

Täällä elämä siis jatkuu. Ei ole suurperheessä suruaikaa ei...
Tuntuu, että alkushokista on selvitty ja elämä kuitenkin kulkee eteenpäin. Ehkä kuitenkin se,että on surrut jo monta vuotta tulevaa eroa valmiiksi helpottaa tilannetta nyt. Olin varautunut, mutta se miten yllättäen lähtö tapahtui pisti minut kyllä aivan polvilleen.. mutta nyt olen hyväksynyt asian ja saanut rauhan.
On onni lähteä kesken kaiken, äkkiä, odottamatta, kivutta, kun paranemista ei kuitenkaan enää tule.
Ajatukseni kuolemisesta ovat kaiken kaikkiaan kesken. Tänään ostin päiväkirjan unia varten. Toivon, että tapaisin isäni vielä siellä, unien maassa. Saisin katsella häntä rauhassa, muistaisin.

Vuosi on vaihtunut ja aion jatkaa samalla teemalla, mitä jo viime vuonna aloittelin. Eli henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kasvattamiseen normaalin arjen puitteissa. Tavallaan elämäni on jo nyt muuttunut, sillä isän sairaus on ollut ihan valtavan painava reppu minun selässäni..Se on vaatinut niin paljon, ettei mikään pieni yksittäinen teko, irtiotto tai valinta ole kyennyt sitä stressiä poistamaan..

Mutta kaikkea mielenkiintoista on jo tullutkin kokeiltua. Suurin haaste on ollut elää tähän asti 6 viikkoa ilman viljoja. (kaikissa muodoissa mukaan lukien lakritsit, etikat, kaurat ym.) Ihan vaan uteliaisuuttani. Luin siis kirjaa vaaralliset viljat ja jotenkin se sai ajatusmaailmaani horjutettua viljojen erinomaisuudesta epäilevämpään suuntaan. (suosittelen sitä ihan jokaiselle) Ainakin sen verran, että halusin itse testata asiaa. Aluksi piti olla viljapaastolla kaksi viikkoa, mutta nyt taidan olla ainakin 2kk. Uskon, että on olemassa valtava joukko ihmisiä joilla ei ole todennettavissa olevaa keliakiaa, mutta joilla on gluteiiniyliherkkyys joka aiheuttaa suuren määrän erilaisia oireita ja autoimmuunisairauksia. Jos et jaksa lukea kokonaista kirjaa, mutta aihe kiinnostaa edes hieman niin hanki käsiisi Life-ketjun ilmaislehden joulunumero, siinä on monen sivun artikkeli asiasta.

Toivotan jokaiselle hyvää, onnistunutta ja tervettä vuotta 2013!!
Voidaan hyvin.

6 kommenttia:

  1. Pojat on poikia, niin siis koiraherratkin ;)

    Hyvä kuulla, että olet päässyt yli pahimmasta. Olen monta kertaa käynyt katsomassa oletko jo postannut mitään kuulumisia elämästäsi. Olen ollut vähän huolestunutkin..
    On se jotenkin "yliluonnollista" miten jonkun ihmisen voi tuntea sielun siskokseen, vaikkei koskaan ole tätä edes nähnyt. Ehkä se johtuu siitäkin, että huomaa toisen ajattelevan ja toimivan hyvin samalla tapaa kuin itsekin.
    Näissä mietteissä,
    Oikein ihanaa ja onnellista vuotta 2013 koko teidän perheelle <3
    t. Eija

    VastaaPoista
  2. Voi Eija, ihana! <3 Sait minut hymyilemään leveästi! Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Tulin pitkästä aikaa kylään lueskelemaan ja nyt pyyhinkin kyyneleitä. Otan osaa, Elina. <3 Olet urhea, kun jaat kipeitäkin asioita. Voimia sinne! <3

    Ja ihanaa, alkanutta vuotta. :)

    -Päivi-

    VastaaPoista
  4. Kiitos. <3 Tuntui, että niin moni myötäeli isäni syöpä"sotaa" kanssani, että oli oikein kertoa myös se miten kaikki lopulta päättyi. Kirjoittaminen on eräänlaista terapiaa myöskin.. Hyvin täällä jaksellaan. Täytyy kyllä myöntää, että kaiken tämän jälkeen odotan huomisaamun koulunalkua varsin hyvillä mielin, nyt saa riittää tämä poikkeustilassa eläminen ja arki (ja edes hetken hiljaisuus) astua elämään. :)
    Todella ihanaa ensi vuotta toivon sinullekin ja menestystä liike-elämään!!

    VastaaPoista
  5. Aika valloittava piparkakkuvaras, eihän tuollaiselle voi vihainen olla ;) Tähän kohtaan on pakko kysyä, että mitä rotua Oliwer edustaa? Joku lammaspaimen varmastikin, mutta aivan tarkkaan ei silmäni erota kuvasta, muuta kuin että suloinen on! Täällä kotona yksi lammaspaimen tällä hetkellä pakoilee harjausta sängyn alla :D

    Hyvää mieltä, valoa ja iloa tähän vuoteen koko teidän pesueelle!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.