sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Paluu isänpäivään

Pitää vielä palata ajassa taaksepäin ja isänpäivän viettoon. Sain kuin sainkin vielä yhteisen isänpäivän oman isäni kanssa! Voi onnea!
Traditioksi on jo muodostunut kutsua isä ja vaimonsa syömään ja näköjään tarjota aina samaa ruokaakin! (= mielikuvitukseton emäntä)
Feta-Rucolasalaattia, kermaperunoita ja burgundinpataa! Aina yhtä toimiva setti. Ja jälkiruuaksi aikas monta jäätelöannosta... (ne eivät siis ole tässä kaikki..)
kera kahvin tietysti! Sitä on nyt ilo keitellä, kun ostaa pamautettiin ehkä maailman suloisin kahvinkeitin.. Onneksi vanha hajosi, tätä olin katsellut jo pitkään. Samaan sävyyn löytyi myös termarimuki.. very pink!


Väkeä oli sitten jo niin paljon, että piti kantaa keittiöön yksi lisäpöytä! Vähän murehdin, että kuka siihen suostuu menemään istumaan, mutta lopulta pikkupöydän paikoista taisteltiin! Hyvä homma sillä tämä ratkaisu pitää varmaan viritellä joulunakin... Kuva on suppurainen, sillä ilma oli synkkääkin synkempi! (uusi Mailegin joulukalenteri saapui postista ja jäi jo tuohon vitriiniin odottelemaan kärsimättömänä joulukuuta )
Ihania lahjoja ja kortteja olivat lapset askarrelleet! Sain tekijältä luvan jakaa tämä kanssanne:

Kyllä siinä silmiä pyyhittiin..
Ihana päivä taittui iltaan kiitollisuutta sydän täynnä.
Carpe diem.. siinä isänpäivän teema.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Wau mikä Olga!

Eilen illalla koitin julkaista varmaan 50 kertaa ajatuksia uusimman Me naiset lehden jutusta, jossa Olga Temonen kertoo prosessistaan sijaisäitinä. No, kone oli toista mieltä asiasta ja vaikka miten muokkailin niin loppupään rivit seikkailivat omia polkujaan ja kone herjasi virhettä.. No, uusi yritys tänään.

Tottakai, kun otsikko kirkuu, että " Olen ollut huono sijaisäiti" niin oikeestihan on ollut hirveen hyvä. Mutta miten hyvä, sitä en olisi uskonut tästä Olgasta! Nostan hattuani hänelle.
Jutussa nousee esiin myös tärkeä näkökulma sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien yhteistyöstä, siitä kun ei tarpeeksi puhuta ja silti se yhteistyö tai edes pyrkimys siihen, on juuri se, joka kääntyy aina lapsen eduksi.
Välillä lehtijutuissa annetaan sellaista kuvaa, että biologinen perhe jää jonnekin takavasemmalle sijoituksen jälkeen, mutta eihän sen niin kuulu mennä! (Tottakai joskus käy niin vaikka tekisi mitä, mutta yrittää ainakin pitää) Sijaisvanhemmuus ei ole sama asia, kuin adoptio. Se voisiko se joskus johtaa adoptioon Suomessakin, on uusi näkökulma jota varmasti jossain kohtaa työstetään, mutta siihen saakka sijaishuolto on tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi ja lastensuojelulain tavoite on aina perheen jälleenyhdistäminen. (Tottakai lapsen etu aina huomioiden) Joskus minusta tuntuu, että sijaisvanhemmille ei tätä tarpeeksi korosteta, kun perheistä on niin kova pula. (Olenko väärässä?)
Olga vaikuttaa jutun mukaan rohkealta, herkältä ja innovatiiviselta äidiltä, joka aidosti ajattelee lapsen parasta, vaikka se olisi ristiriidassa hänen oman tarpeensa ja tunteiden kanssa.
Voiko sijaisäidiltä enää enempää vaatia? Ei voi!
Toivotan koko sydämestäni rohkeutta ja voimia Olgan perheelle, onnea uuteen odotukseen ja pienille tytöille kaikkea hyvää (liian) suurten asioiden äärellä.
Olisi mukava kuulla mitä ajatuksia juttu teissä herätti!
Nyt hattarkone hurisemaan, meillä on tänään "bileet", vinkki alla..
Yks tonttukin osalistuu! :)

torstai 15. marraskuuta 2012

Hämärässä

Tervehdys!
Täällä hyssytellään hämärässä, lapset ihmettelevät joka iltapäivä mikä vuorokaudenaika on menossa! Ikkunasta katsottuna sitä onkin mahdotonta päätellä, kun kello 16 on käytännössä jo yö... Mutta ainakin voi sytytellä kynttilöitä.

Taisin ottaa vähän varaslähdön, mutta oli jo aivan pakko laittaa olkkarinkin ikkunaan jotain valoa.. Toisaalta, kun viime viikolla olin lenkillä niin näin ihmisten ikkunoissa jo kynttelikköjä... Omasta seulastani läpi menivät nämä lumihiutaleet, mutta kyntteliköt jäivät odottamaan joulukuuta :)
Eihän tästä pimeydestä muuten selviä!

Bloggeri on temppuillut kanssani koko illan, nyt luovutan tähän :) Hyssytellään harmaudessa viikonloppua kohti!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Hentoinen harmaa

Tänään on ollut sopivan utuista ja hiljaista. Perheen ehdottomasti äänekkäin pikku-pöpisijä on viikonlopun pois, sen todella huomaa. Päivän haasteena on ollut tarjoilla lapsille pitkästymistä. Tänään ei ole kiire minnekään, ilma ei kutsu ulos, radiot ovat kiinni, kaupat ovat kiinni.
Kekseliäimmät ovat jo leiponeet pellillisen muffinsseja, toiset pelanneet erän korttia.
Minä olen saanut pitkän tauon jälkeen kamerani kuntoon ja katselen harmautta sen läpi.
Ikkunasta aukeava maisemani, katselen aina tätä samaa puuta, kun joogaan ikkunan edessä, vakiopaikallani. Teen samoja liikkeitä viikosta (ja jo vuodesta) toiseen,mutta puu muuttuu vihreästä valkeaan. Minulla on joogaamiseeni ristiritainen suhde. En millään jaksaisi tehdä sitä (sillä minulle henk.kohtaisesti laadittu ohjelma kestää tunnin) mutta en millään voi olla pitkään tekemättä. Se tarjoaa ratkaisun lähes jokaiseen henkiseen tai fyysiseen lukkoon. Miten se voikin toimia niin monella tasolla?
Mutta maisemat ovat ihania, niissä ei tarvitse ajatella mitään.

Ikeaan on tullut näin kauniita tarjottimia. Ostin sen ensin seinälle magneettitauluksi, mutta se saikin jäädä tähän pöydälle. Iltaisin kilpaillaan siitä kuka saa sytyttää kynttilät.
Olen aina kammonnut marraskuuta mutta tänä vuonna olen päättänyt selvitä pimeydestä yksinkeratisella reseptillä: Villasukissa, kynttilöitä polttamalla ja varaamalla pikkuloman kylpylään.


Lempeän harmaita hetkiä hetkiä sinulle toivon <3
Elina
p.s Mies oli käymässä mökkityömaalla. Runkopuut ja kattotuolit ovat paikoillaan! Hurraa! Otti kännykällä kuvia, tässä yksi vesirajasta otettuna. (Rajatkaa silmistänne etualalla olevat vanhan tallin jäänteet) Olen innoissani, jotain tapahtuu, tekisi mieli hyppiä tasajalkaa! Toi parvikin tuntuu jo nyt niin kivalta.. oi kuinka kiva nähdä siellä sitten se pyöreä ikkuna... Ensi viikolla pitää tietää rakennuksen ulkomaali. Olen ihan liikaa kahden vaiheilla tehdäkseni päätöksen. Olisiko rantasauna savunharmaa (sama väri kuin ulkohuussissa) vai melkein mustanharmaa? Täytyy varmaan lopulta heittää kolikkoa!


p.p.s Huom, käykääs lukaisemassa tuosta sivupalkista Himalajan nauru-blogin naurujoogahasteesta, mielenkiintoista..taidankin lisätä vielä sen marraskuun selviytymispakkiini.