maanantai 15. lokakuuta 2012

Nurinaa ja narinaa

Syksy alkaa hiipiä taloon ja maisemaan. Tuntuu, että tämän sateisen kesän jälkeen en ole ihan vielä valmis ottamaan sitä vastaan, niin paljon on jäänyt vajetta valosta ja lämmöstä.. Varmaan siksikin nurisuttaa tuo meidän rantasauna-työmaa..

Olen odotellut täällä kuumeisesti, että pääsisin päivittelemään kuulumisia rannasta ja saunan rakennuksesta, mutta voi että miten turhauttaa tämä rakennuskulttuuri, johon jatkuvasti törmään.. Työmaalla kaikki seisoo, ukkoja ei näy, tavarat kastuvat pihassa. (juu, ne pyöreät erikoistilausikkunatkin, voi hitsit!) Viime viikolla tartuin itse jo luuriin ja ihmettelin aikatauluja. Samalla pelkäsin suututtavani urakoitsijan niin, että eivät tule enää ikinä. Kireydestä huolimatta koitin siis teeskennellä edes hieman ystävällisempää ihmistä. (huonosti) Hän vähän kummasteli soittoani, että eikös se ensi keväänä vasta ala se mökkikausi... En MITENKÄÄN kehdannut sanoa, että juu juu, mutta mä ajattelinkin tässä jo joulusaunan lämmittää...(Kun kerran verhot ja taulutkin on jo valmiina)
Kai se on niin, että raksamiehistä on tullut jotain niin korvaamatonta, että he voivat sanella aikataulut mennen tullen. Olen huomannut saman jo ennenkin. Kun joku sitten saapuu työmaalle niin pitäisi olla kiitollinen? Sähkömiehen ilmestyminen on jo ihme, kuin joulupukin saapuminen. Missä työssä me naiset käyttäytyisimme samoin? Voisiko joku kampaaja vain ilmoittaa, että kuule, se värjäys ei käykään tällä viikolla, tuli muita hommia, katsotaan jos joku ehtisi ensi viikolla...
Perustukset ovat sentään paikallaan. Takaosassa sauna ja pesuhuone, etuosa on takkahuonetta.
Tänään ovat miehet kuulemma ilmestyneet paikalle 2vkon tauon jälkeen ja aloittaneet rungon pystytystä, se oli hyvä uutinen! Jotenkin vasta seinät tuovat sen tunteen, että tästä tulee jotain :) Opettelen siis tässäkin asiassa kärsivällisyyttä, joogaan, sytytän kynttilät. Ajattelen teitä kaikkia, hengittelen, hymyilen.
Voikaa hyvin!