keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Terveiset Kreetalta!

Terveiset lomalta! Vietimme viime viikon Kreetalla, jo tutuksi tulleella saarella. Aurinko helli meitä matkalaisia ja suolavesi huuhtoi pois sateisen kesän harmitusta.
Matkaseurueemme oli suuri joten oli onnekasta että säästyimme kaikilta kolhuilta, palamisilta, korvatulehduksilta, mahataudeilta jne. No, kyllä me aikuiset haukkana vahdimmekin katrastamme, illalla oli niin väsynyt kaikkeen varjelemiseen, että uni tuli itsellekin jo ennen kymmentä!
Muutamana päivänä ajelimme pitkin saarta, ylös ja alas.
Maisemat ovat siellä henkeäsalpaavat, joskin tietkin..
Kävin myös toistamiseen Kalivesin kylässä, se on jotenkin lumonnut minut... Vuosi sitten rakastuin siellä autioituneeseen huvilaan. Tottakai piti käydä katsomassa joko se olisi saanut uudet asukkaat...

Mutta se oli yhä autio, rautaportti visusti ruostuneessa lukossa.
Haluaisin tietää talosta enemmän! Se vaivaa minua.. Haaveissani avaan ikkunaluukut, joihin olen ripustanut valkoiset ohuet verhot ja katselen aamulla loputonta, kimmeltävää merta ennen kuin kävelen lähileipomoon hakemaan aamiaista. Matkalla sinne tervehtisin tätä pientä karvaturria..

Miten korutonta ja kaunista. Talo ja kuja jonka varrella se sijaitsee on piirtynyt mieleeni. Mitä mahdan ajatella jonakin vuonna, kun palaan Kalivesiin ja talo on kunnostettu tai pahimmillaan purettu. Jos matkustatte sinne ja näette kylässä, aivan rannalla vaaleanpunaisen talon jonka villiintyneessä puutarhassa kukat kukkivat, niin kertokaa mitä "hänelle" kuuluu.
Haluaisin olla kertomassa sisutuslehdessä tarinaa, jossa pariskunta rakastui palavasti vanhaan taloon ja päätti hankkia sen itselleen ilman järjen hiventäkään ja kunnosti siitä itselleen unelmiensa piilopaikan. Ongelmana "vain" se, että mieheni mielestä talo ei erityisemmin puhuttele häntä,( ei vaikka kuinka koitan pyytää hiljenemään talon edessä ja kuuntelemaan sydämen ääntä!)hänen mielestään Kreikka ei ole sijoituskohteiden ykkösmaa, (kummallista niuhotusta jos nyt vähän tarvitaan lainaa naapureilta)  eikä meillä oikeasti olisi ikinä taloon varaa (vaikka tästähän saisi varmasti erittäin tuottavan Bed&breakfast/joogaretriitti paikankin) ja lisäpointtina se,että hänen mielestään paikallinen rakennuskulttuuri ei vakuuta ketään.(Hei, eihän Roomaakaan rakennettu päivässä). Niinpä matka jatkui taas eteenpäin. Lapset säestivät isää vieressä: Äitiii, sä oot ihan hassu, toihan on kauhee rötiskö!

Mutta, unelmia ja ihan päättömien ratkaisujen haaveita pitää jokaisella (naisella) olla. :)
Voikaa hyvin...haaveilemisiin!



7 kommenttia:

  1. Ilman haaveita ei ole mitään! :) Joten jatka samaan malliin :)

    Ja sitäpaitsi, toi talohan on ihana, vaatis vaan pientä pintaremonttia. Miehet on joskus kummallisia kun eivät osaa katsoa sillä silmällä! ;)

    VastaaPoista
  2. Täällä yksi joka rakastaa Kreikkaa melkein enemmän kuin Suomea :) Ymmärrän jokaisen sanasi, tunteesi ja haaveesi! Tuo talo on kaunis, todella kaunis <3
    Minä tahtoisin ostaa Kreikasta asunnon tai talon, olisi paikka jonne vain mennä ja saisi olla omassa rauhassa. Voisin matkustaa sinne minilomille monta kertaa vuodessa ja mikä parasta saisin syödä maailman parasta aitoa Kreikkalaista ruokaa, nam!
    No... Jos me sitten joskus saamme piilopaikat Kreikasta, minunkin mieheni on kanssani asiasta eri aaltopituudella...

    VastaaPoista
  3. Ihana unelma! Miten paljon kaipisinkaan päästä lomalle lämpimään, minun mieheni on siitä erimieltä, näkee vain kaiken sen mitä silläkin rahalla voisi saada. Joo, ja onhan niitä raharikiä aina, enemmän ja vähemmän. Mutta loma on loma. Kunpa vaan pääsisin.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana talo! Mä voisin ryhtyä sun kaa kunnostamaan sitä. Mä voi tehdä ne enempi remppahommat, ni hoitele sä sisustuspuoli. Ja sitte karattais kerta-pari vuodessa naisten kaa rentoutumaan lämpöön, hyvien ruokien ja viinien äärelle. Sounds like a dream... :)

    VastaaPoista
  5. Voi kyllä haaveita pitää olla :)
    Mulla on täällä kotikylässä yksi vanha, ihanasti harmaantunut pohjalaistalo unelmien kohteena.
    Olen useasti lenkillä ollessani ottanut siitä kuvia.Mulla on kuvia talosta joka vuodenaikana ;)

    Olen suunnitellut, että joskus vielä koputtelen ovelle ja kysyn, saako tulla kurkistamaan sisälle.. Täällä maalla ehkä uskaltaisikin tehdä niin.

    Ja onhan tuon sun unelmien talon ulko-ovikin niin IHANA!!
    Miehet ei kyllä joskus ymmärrä mitään ;)
    t. Eija

    VastaaPoista
  6. Onpa ihanaa, että löysin blogiisi jälleen piitkän tauon jälkeen! Kuin olisi vanhaan ystävään törmännyt yllättäen kadulla, kun tänne sattumanvaraisesti toisesta blogista eksyin. Piti heti kerralla ahmia koko vuoden kuulumiset :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.