keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Terveiset Kreetalta!

Terveiset lomalta! Vietimme viime viikon Kreetalla, jo tutuksi tulleella saarella. Aurinko helli meitä matkalaisia ja suolavesi huuhtoi pois sateisen kesän harmitusta.
Matkaseurueemme oli suuri joten oli onnekasta että säästyimme kaikilta kolhuilta, palamisilta, korvatulehduksilta, mahataudeilta jne. No, kyllä me aikuiset haukkana vahdimmekin katrastamme, illalla oli niin väsynyt kaikkeen varjelemiseen, että uni tuli itsellekin jo ennen kymmentä!
Muutamana päivänä ajelimme pitkin saarta, ylös ja alas.
Maisemat ovat siellä henkeäsalpaavat, joskin tietkin..
Kävin myös toistamiseen Kalivesin kylässä, se on jotenkin lumonnut minut... Vuosi sitten rakastuin siellä autioituneeseen huvilaan. Tottakai piti käydä katsomassa joko se olisi saanut uudet asukkaat...

Mutta se oli yhä autio, rautaportti visusti ruostuneessa lukossa.
Haluaisin tietää talosta enemmän! Se vaivaa minua.. Haaveissani avaan ikkunaluukut, joihin olen ripustanut valkoiset ohuet verhot ja katselen aamulla loputonta, kimmeltävää merta ennen kuin kävelen lähileipomoon hakemaan aamiaista. Matkalla sinne tervehtisin tätä pientä karvaturria..

Miten korutonta ja kaunista. Talo ja kuja jonka varrella se sijaitsee on piirtynyt mieleeni. Mitä mahdan ajatella jonakin vuonna, kun palaan Kalivesiin ja talo on kunnostettu tai pahimmillaan purettu. Jos matkustatte sinne ja näette kylässä, aivan rannalla vaaleanpunaisen talon jonka villiintyneessä puutarhassa kukat kukkivat, niin kertokaa mitä "hänelle" kuuluu.
Haluaisin olla kertomassa sisutuslehdessä tarinaa, jossa pariskunta rakastui palavasti vanhaan taloon ja päätti hankkia sen itselleen ilman järjen hiventäkään ja kunnosti siitä itselleen unelmiensa piilopaikan. Ongelmana "vain" se, että mieheni mielestä talo ei erityisemmin puhuttele häntä,( ei vaikka kuinka koitan pyytää hiljenemään talon edessä ja kuuntelemaan sydämen ääntä!)hänen mielestään Kreikka ei ole sijoituskohteiden ykkösmaa, (kummallista niuhotusta jos nyt vähän tarvitaan lainaa naapureilta)  eikä meillä oikeasti olisi ikinä taloon varaa (vaikka tästähän saisi varmasti erittäin tuottavan Bed&breakfast/joogaretriitti paikankin) ja lisäpointtina se,että hänen mielestään paikallinen rakennuskulttuuri ei vakuuta ketään.(Hei, eihän Roomaakaan rakennettu päivässä). Niinpä matka jatkui taas eteenpäin. Lapset säestivät isää vieressä: Äitiii, sä oot ihan hassu, toihan on kauhee rötiskö!

Mutta, unelmia ja ihan päättömien ratkaisujen haaveita pitää jokaisella (naisella) olla. :)
Voikaa hyvin...haaveilemisiin!



torstai 6. syyskuuta 2012

Syksyssä parasta on katsella takan loimua kesän jälkeen. Kädessä kuppi luomukaakaota ja päälle omenapiirakkaa oman pihan omenoista...


tiistai 4. syyskuuta 2012

Kompostoitava jää?

Huomaan, että minua on alkanut vaivaaman sisustusähky. Tuntuu, että joka puolella on myynnissä ihan samaa tavaraa eikä oikein mikään enää säväytä... Olin viime viikolla ystävän kanssa ostoksilla suuressa ja kauniissa sisutuskaupassa, kuljimme kerroksesta toiseen ja ihastelin kaikkea, mutta lähdin kotiin tyhjin käsin. Sitten taas joskus voi löytää jotain ihanaa ihan sattumalta... Niin kävi tämän kompostiastian kanssa. (no ei se nyt niin ihana ole, mutta idea jakoon kuitenkin) Mies innostui kompostoinnista, pian tiskipöydälle ilmestyi vanha haiseva karkkirasia täynnä ruuantähteitä. Banaanikärpäset hurrasivat sen vierellä, minä en. Mutta ei löytynyt mitään kätevää ja helppoa astiaa kompostijätteille. Kunnes se tuli minua vastaan honkkarissa:
Eihän se oikeasti mikään kompostiastia ole, mutta tarroilla saatiin käyttötarkoitus näkyviin. Toinen puoli paljastaa, että kyseessä on jääpala-astia :)
Sisällä on sopivasti muovinen irroitettava säiliö, joka on helppo irrottaa kun piipahtaa kompostilla. Tällä hetkellä kompostimme tosin tuoksuu niin pahalta, että saattaa olla että siirrynkin seuraavaksi käyttämään astiaa jääpaloihin...
Toinen kiva löytö oli Askossa, näin silmissäni sen heti tässä rottinkituolissa.

Viime viikolla pidin mukavat kauneusiltakutsut kynttilänvalossa naisille. Jotain pientä piristystä syksyyn. Olen itse ihan ihastunut Foreverin aloe tuotteisiin! Olen juonut juomaa koko kesän ja todella tuntenut vatsassani sen hyvää tekevän vaikutuksen. Sittemmin olen ottanut käyttööni jo sarjan monta muutakin tuotetta. Suosittelen kokeilemaan.
Tunnelmallisia iltoja teille kaikille ja kiitos viisaista sanoistanne edelliseen. Ei anneta asian hautautua. Pidetään yhdessä lapsista huolta, silmät ja korvat avoinna. (Ja muistakaa, että lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä). Näitä teemoja voi muistaa ja muistuttaa myös tulevissa kunnallisvaaleissa...

lauantai 1. syyskuuta 2012

Päivä jolloin lastensuojelulaiva karahti karille

Sellaiseksi koen uutiset 8-vuotiaan pienen, viattoman tytön julmasta, epäinhimillisestä, kuvottavasta kuolemasta. Olinko yllättynyt? En lainkaan. Surullisena olen seurannut uutisointia lastensuojelusta: Liikaa huostaanottoja, kalliita huostaanottoja, vääriä huostaanottoja, syyttäviä vanhempia.. Koko asia on käännetty päälaelleen. Aikuiset puhuvat, lapsen ääni on vaimennettu jo ajat sitten. Vielä viime viikolla joku puolue keksi taas huostaanottojen vähentämiseen liittyviä kampanjoita. Voi lapsiparkoja mietin minä... eikö tämä koskaan enää lopu?
Olen ollut lastensuojelutyössä tavalla ja toisella yli 10 vuotta. Montako ns. turhaa huostaanottoa olen nähnyt? Voitte arvata. Montako sellaista joissa mielestäni sosiaalitoimen olisi pitänyt toimia jo vuosia aiemmin? Monia.
 Lapset maksavat kallista hintaa lastensuojelupolitiikasta, jossa ykkösarvona on raha. Joku lapsi sen maksaa hengellään tulevaisuudessakin, jollei mikään muutu. Jolleivat asenteet muutu. Kaikki tämä keskustelu heijastaa jotain outoa yhteiskunnastamme...sosiaalityötä syytetään milloin mistäkin ja kunnissa säästöjä vaaditaan yhä useammin niiltä kaikkein heikoimmilta. Sosiaalityöntekijät tekevät työtä äärimmäisen haastavissa olosuhteissa pienellä palkalla. Vaihtuvuus on suurta, jos vain niukkuutta ja kiirettä on jaettavaksi ja työn arvostus on mitä on. Me olemme mukana tekemässä perhesurmien ym. kauhutarinoiden luvattua maata. En haluaisi olla mukana siinä.
Voin vain toivoa, että mahdollisimman moni avaisi nyt silmänsä (myös arvon ministerimme) näkemään mihin on nyt tultu ja mihin tämä tie vie. Ja että edes tämän seurauksena jokaisella apua tarvitsevalla lapsella olisi mahdollisuus saada apua ja tulla kuulluksi. Ja että lapsi saisi itselleen juuri sellaista hoitoa ja tukea jota tarvitsee, ilman että ensimmäisenä sille kysytään hinta. Lapsen hädällä ei voi olla hintaa. Lapsi ei voi odottaa.
Suomessa on viimeisen yhdeksän vuoden aikana tapettu perheissä 53 lasta. (Iltalehti)
Näin E I saa tapahtua...