tiistai 26. kesäkuuta 2012


Ne jotka ovat vierailleet Roosassa talossa jo aikoja sitten muistavatkin, että isäni on vakavasti sairas. Hän sairastui yli kaksi vuotta sitten keuhkosyöpään. (Ei tupakoi)
Tämä kaksi vuotta on ollut pitkä tie, tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä on tuntunut oudosti siltä, että  tautiin on jo tottunut. Tuudittautunut ajatukseen, että siellä se kasvain on ja tilanne säilyy ennallaan. Mutta eihän se niin mene, kun kyseessä on syöpä. Juuri kun asian kanssa oppii elämään, se kyllä muistuttaa itsestään ja lisää pökköä pesään. Pitää huolen siitä, että sitä ei unohdeta.

Isäni syöpä on eräänlainen kasvain myös omassa, ainokaisen lapsen rinnassani.  Toisaalla se laittaa kaiken uuteen järjestykseen, luuttuaa turhanpäiväisyydet taivaan tuuliin ja avaa silmät jollekin sellaiselle jota muuten ei näkisi: Ilolle, valolle. Niitä haluan täällä blogissakin vaalia ja asioiden kauneutta kuvata.  Elämä kyllä pitää huolen, että varjojakin piisaa.
Syövän seuralaisena saapuvat aina pelko ja toivo. Ne kiistelevät keskenään ja koko ajan jompi kumpi on niskan päällä. Pelko on voittanut toivon monta kertaa, kannan sitä mukanani päivästä päivään. Tänään, kun taivas on harmaa ja istun tässä pelkoni kanssa, odotellen uusimpia uutisia lääkäristä halusin toivottaa voimia ihan jokaiselle joka on pysäytetty tai pysähtynyt samojen kysymysten äärelle.
Pidetään itsestämme(kin) huolta.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Juhannus

Juhannusaatto ei olisi voinut olla enää kauniimpi! Saimme nauttia siitä rantapaikassamme hyvien ystävien kanssa. Lapsia oli pitkälle toistakymmentä, aurinko ja meri riittivät ohjelmaksi herkullisen ruuan kera. Juhannusyö oli hiljainen, meri peilityyni. Vain yksinäinen joutsen uiskenteli rannan tuntumassa.
Ihania salaatteja oli ystäväperhe meille valmistanut: (vas)Mansikkaa, hunaja ja cantaloupemelonia, pinjan ja kurpitsansiemeniä, erilaisia salaatteja ja grillattua halloumjuustoa & (oik.)Savulohta, jääsalaattia,punasipulia, pinjansiemeniä, kananmunaa,kurkkua, kirsikkatomaatteja ja päälle fetajuustolla maustettua kermvilikastiketta... Suosittelen!! Kyllä jäi pihvit ja makkarat toiseksi..

Mukavuuksiakin on saatu, kun harmaa ulkohuusi on nyt valmis :) Tähän testattiin tulevan rantasaunan maalia, katsotaan nyt päädymmekö kuitenkin yhtä sävyä tummempaan harmaaseen..
Ovistoppari syntyi Lotan ideoimana betonista ja lasten hiekkamuotista
Harmaan eri sävyt ovat vallanneet rannan jo muutenkin, nämä ihanat istuintyynyt paviljonkiin tilasin H&M:lta.
Ahkera kalamies ja juhannuspäivän saalis (joka kylläkin päästettiin vapaaksi)
Teille jotka kummastelette missä majoittaudumme, kun rantasaunakin vielä uupuu (ikkunat tosin tulevat ensi viikolla tulisipa työmiehetkin...) niin tässä väliaikaismökkimme, lasten unelma! Pieni pesä jonne käpertyä kylki kyljessä. Jotain kummaa viehätystä vaunusta taitaa aikuisellekin riittää, kun sinne aina vaan suuresta talostamme pakkaudumme..

Aurinkoisia päiviä kaikille, nyt on KESÄ! Vaikka välillä sataisikin. Luonto on kauneimmillaan, valoa riittää yöhön asti, linnut laulavat ja kukat tuoksuvat. Kietoudun tähän kaikkeen hyvään, hymyilen.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Suloinen suvi

 Lauri ja Oliwer. Koko elämänsä yhdessä viettäneet ystävykset. Yhä jaksaa Oliwer noutaa Laurin heittämää keppiä ja haukkua kiivaasti uutta. Välillä pojan ja koiran välillä väreilee hiljaista surua, vanhan koiran menettämisen pelkoa. Saisimmepa pitää reippaan pappamme vielä vuosia!
Rannassa äänet lumoavat minut joka kerta, joutsenet ovat pesiytyneet kaislikkoon, yli liitäessään niiden huuto on sykähdyttävä. Kesän ääniä.. käväisin hiljaisuuden retriitissä jokavuotiseen tapaani ja korvani herkistyivät kuulemaan, kuuntelemaan. Kesä tarjoaa lintukonsertin jo aamusta alkaen.
Mietin, että pitäisi löytää hyvä myös marraskuusta, pimeydestä ja hiljaisuudesta... Keksin sen varmaan vielä joku vuosi, siihen asti otan kaiken irti Suomen suvesta, mikään ei mielestäni vedä sille veroja!
Aurinkoa päiviinne ja sydämiinne!