tiistai 15. maaliskuuta 2011

Ketjusilmukkaketsuppia kiitos

Vihdoinkin tänne pääsee, kone on tiltannut päivityksen kohdalla jo monta päivää!
Täällä blogistaniassa on niin paljon käsityöihmisiä, että ajattelin jakaa tämänmoisen idean. Meillä asuvan neidin mamma on nimittäin taitava ompelija, kutoja ja virkkaaja. (Olenkin tainnut esitellä niitä ihania kevätjuhlamekkoja jo aiemmin) Nyt hän oli keksinyt virkata hampurilaisia, maisseja, lihapulllia, salaatinlehtiä, tomaatteja, kurkkuja,kananmunia ja Mailegin pikkuhiirelle vaatteita. Mekossa on jopa paikka hiiren hännälle!
Lapset leikkivät täyttä päätä hampurilaisbaaria. Kuulin, että mammalta tilataan vielä juustosiivuja ja ranskiksia :)

 Tuossa hampparisämpylässä on "saranat" eli väliin vaan laitetaan täytteitä. Hyvä idea niin pysyvät molemmat puoliskot tallessa..
Meillä täällä arki juoksee eteenpäin. Taas on yksi lapsista kuumeessa, tämä syksy+talvi ovat todella meitä koetelleet. Alkaa itsestäkin jo tuntua, ettei uskalla mihinkään mennä, kun kaikki vaan oksentavat ja niistävät kun kuuntelee ihmisiä. Hullua. Onneksi kevät antaa jo merkkejä itsestään, en malttaisi enää odottaa. Meillä on niin paljon lunta edelleen, että kun ne sulavat niin talomme varmaan lainehtii täältä mäeltä. Älkää siis ihmetelkö, jos näette roosan nooan arkkimme kellumassa kevättulvissa... :D
Olette ajatuksissani!!!!

11 kommenttia:

  1. Voi mitä ihanuuksia, kelpaa noilla leikkiä hesee ja mäkkäriä ;)

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Juu eihän ne osaa lapset leikkiä enää sellaista wanhan ajan kauppaleikkiä, kun nykyään vaan työnnetään ostoskärryjä ja poimitaan tavaroita. Hesessä ja Mäkkärissä vielä palvellaan. On noista iloa riittänytkin ja mammakin kuulemma tekee jo cheddarjuustoja :D

    VastaaPoista
  3. voi onpa ihania :) pitää jossain vaiheessa itekki jatkaa tekemään lisää noita virkattuja ruokia

    VastaaPoista
  4. Voi miten hyvälle tuulelle tulin. Kiitos Elina!
    Olen toista yötä täällä hotellissa, väsymys painaa ja ikävä on valtava. En ole vieläkään oppinut nauttimaan tästä yksin olon vapaudesta mistä muistan joskus haaveilleeni.
    Nuo virkkuut on ihan mielettömän hauskoja, ihanuuksia. Ja hiien vaatteet :) suloiset.
    Meillä satoi viikonlopun aikana 30cm uutta lunta, voitko kuvitella. Olen niin kyllästynyt koko talveen, lumitöihin ja kylmään.
    Antaa kevään tulla, jää odottamaan sitä vaaleanpunaista arkkia, aijon hypätä kyytiin :)
    Halaus!

    VastaaPoista
  5. Hiiren siis... paras panna nukkumaan kun kirjoittaakin mitä sattuu...

    VastaaPoista
  6. Kiitos kun jaoit veikeän virkkausidean! Parempia päiviä toivotellen..

    VastaaPoista
  7. Hauskoja töitä! Noilla leikkiessä ei voi olla muuta kuin hyvällä mielellä :)
    Kurjia noi pöpöt, sinulla on tosiaan ollut haastetta niiden kanssa, aika sissi olet ♥ Minäkin täällä toipuilen ja kovasti odotan kevättä.
    Ihanaa päivää sinulle!

    VastaaPoista
  8. Hehe, huippuhauskat hampparit. Myös minisuksijuttu on hupaisa. Siitä tuli mieleen eräs hyvin vähäluminen talvi muutama vuosi sitten, kun lunta oli juuri ja juuri nimeksi ja lapsella oli kova hinku testata suksia ja menimme talomme taakse "hiihtämään" nurmikon viheriöidessä ohuen lumipeitteen alla. Takapihamme vieressä menee tie ja siinä hiihdellessämme tietä pitkin meni joukko kunto/kilpa(mitä-ne-on)pyöräilijöitä. Keli oli nimenomaan sellainen, ettei tiennyt, oliko hiihto- vaiko pyöräilykeli. Yksi pyöräilijöistä huusi toisille, myös niin, että minun oli tarkoitus kuulla: "Jos tää on tyhmää, niin katsokaa tota". Minuakin alkoi tilanne siinä räntäsateessa naurattaa, mutta toisaalta ajattelin, että mitäs ihmettä siinä on, jos haluaa lapsensa kanssa hieman hiihdellä. Sitten katsoin ympärilleni ja tajusin, että lapseni oli mennyt talon toiselle puolelle. Kieltämättä ehkä oli huvittavaa, kun aikuinen hiihtelee nurmikolla yksinään räntäsateessa :-D

    VastaaPoista
  9. Hih, kylläpä sain makoisat naurut tuosta ruohikkohiihdosta! :D

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.