tiistai 12. lokakuuta 2010

polkuautopainajainen

Näin se menee oikeassa elämässä:

Perheen äiti saa lahjoituksena kaupungin liikennepuistosta polkuautot! Äiti on niin iloinen ettei tiedä miten päin olisi!
Salainen suunnitelma isän kanssa kehitellään, järjestetään lapsille jymy-yllätys! Isä hankkii vararenkaita ja noutaa autot varastolta, hitsaa ja nikkaroi kuntoon. Autot paljastetaan juhlallisesti lapsille.Odotetaan reaktiota henkeä pidätellen...
Alkaa senpäiväinen tappelu.

Äiti ja isä ymmärtävät, että ajajia on viisi, autoja on kolme.
Äiti ja isä ymmärtävät, että vain yksi autoista on se jonka kaikki haluavat. Se jossa on punainen penkki.
Eli ajajia on viisi, autoja on oikeasti vain yksi.
Äiti ja isä ymmärtävät, että kun kaikki kolme autoa ovat vapaana, KUKAAN ei halua ajaa niillä. (eihän kukaan ole silloin kadehtimassa)
Äiti ja isä ymmärtävät, että autoista kuuluukin tapella koko ajan, ja että ne ovat epäreiluuden näyttämö, jossa vain yksi on kerrallaan tyytyväinen.

Äiti ja isä kertovat kertomasta päästyään lapsille, että oikeassakin elämässä jollain on aina paremmin asiat kuin muilla. Joku kerää pulloja saadakseen leivän, samalla kun toinen lentää omalle saarelleen yksityiskoneella yli. Että kaukana jossain lapset eivät edes osaa haaveilla polkuautoista, heille riittäisi edes se kaikkein kulunein ja nuhruisin molla, tai lautasellinen sitä (pahaa) puuroa.
Että elämässä on aina epäreilua. Elämä on epäreilua.
Asennoitumisen asioihin jokainen valitsee itse.

Lopulta keskustelun päättää se 5v jonka mielestä on todella väärin, ettei autoilla saa törmäillä seiniin ja muihin. Ja kun ei saa niin miksi ei olla ostettu törmäilyautoja, kun ne vasta on kivoja.
Äiti ja isä ymmärtävät, että polkuautot saattoivat olla virheratkaisu...no, ainakin on opittu taas uutta elämästä. Koko sakki. :)

11 kommenttia:

  1. Elämä on vaikeaa meille kaikille :-)

    VastaaPoista
  2. Ihana elämänmakuinen katsaus:). kiitos.

    VastaaPoista
  3. Kaikesta huolimatta hienot autot : ) Ihana postaus, aina oppii uutta : D

    VastaaPoista
  4. autot on kyllä mageet...voisin kuvitella,että meillä nousis samanlainen häly..toisella kun on aina se kivenpi juttu!

    VastaaPoista
  5. Voi, tällaistahan se elämä on. ;)
    Nykyään taitaa lapsille olla vähän vaikeaa opettaa tuota kiitollisuutta, kun on jo niin paljon...

    VastaaPoista
  6. Hauska postaus! :)
    Vauhdikasta loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  7. Semmoisiahan me ihmiset ollaan... lapset vaan ei sitä vielä peittele. Siinä sitä sitten oppii ihminen puremaan hammasta ja jakamaan asioita, ja joskus tyytymään toiseksi parhaaseen, tai odottamaan vuoroaan.

    Pänniihän se kun se on kohdalla. Jälkeenpäin asialle osaa nauraa, sinä näköjään onneksi osaat jo nyt.

    terv. Anne

    VastaaPoista
  8. :) Tästä postauksesta muistuu oma lapsuus mieleen. Monen monta kinaa on rakkaan veljen kanssa väännetty.

    VastaaPoista
  9. Näinhän se elämässä monesti menee..! Mukava postaus :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.