tiistai 12. lokakuuta 2010

polkuautopainajainen

Näin se menee oikeassa elämässä:

Perheen äiti saa lahjoituksena kaupungin liikennepuistosta polkuautot! Äiti on niin iloinen ettei tiedä miten päin olisi!
Salainen suunnitelma isän kanssa kehitellään, järjestetään lapsille jymy-yllätys! Isä hankkii vararenkaita ja noutaa autot varastolta, hitsaa ja nikkaroi kuntoon. Autot paljastetaan juhlallisesti lapsille.Odotetaan reaktiota henkeä pidätellen...
Alkaa senpäiväinen tappelu.

Äiti ja isä ymmärtävät, että ajajia on viisi, autoja on kolme.
Äiti ja isä ymmärtävät, että vain yksi autoista on se jonka kaikki haluavat. Se jossa on punainen penkki.
Eli ajajia on viisi, autoja on oikeasti vain yksi.
Äiti ja isä ymmärtävät, että kun kaikki kolme autoa ovat vapaana, KUKAAN ei halua ajaa niillä. (eihän kukaan ole silloin kadehtimassa)
Äiti ja isä ymmärtävät, että autoista kuuluukin tapella koko ajan, ja että ne ovat epäreiluuden näyttämö, jossa vain yksi on kerrallaan tyytyväinen.

Äiti ja isä kertovat kertomasta päästyään lapsille, että oikeassakin elämässä jollain on aina paremmin asiat kuin muilla. Joku kerää pulloja saadakseen leivän, samalla kun toinen lentää omalle saarelleen yksityiskoneella yli. Että kaukana jossain lapset eivät edes osaa haaveilla polkuautoista, heille riittäisi edes se kaikkein kulunein ja nuhruisin molla, tai lautasellinen sitä (pahaa) puuroa.
Että elämässä on aina epäreilua. Elämä on epäreilua.
Asennoitumisen asioihin jokainen valitsee itse.

Lopulta keskustelun päättää se 5v jonka mielestä on todella väärin, ettei autoilla saa törmäillä seiniin ja muihin. Ja kun ei saa niin miksi ei olla ostettu törmäilyautoja, kun ne vasta on kivoja.
Äiti ja isä ymmärtävät, että polkuautot saattoivat olla virheratkaisu...no, ainakin on opittu taas uutta elämästä. Koko sakki. :)

lauantai 9. lokakuuta 2010

Lauantai iltana

Esittelen teille pientä keittiöremppaa aikani kuluksi.
Meillähän oli siis keittiössä ennen puuhella, jonka päällä oli sellainen "liesikupu" johon olin laittanut liitutaulun. Joku varmaan sen muistaakin. Tarvetta oli uudelle kaapille ja ihan oikealle liesituulettimelle. Tässä keittiön nurkka siinä kohtaa kun työmiehet olivat tulossa, se liitutaulu on jo revitty seinältä alas.
Puuhella oli meillä jäänyt ihan tosi vähäiselle käytölle, onhan seinän toisella puolella kakluuni. Molemmat päällä tekee keittiöstä saunan. Tämä oli sitten lopputulos (no ehkei ihan, mutta melkein)
Saman sarjan ovia ja vetimiä ei tietenkään enää löytynyt (ihme juttu, onhan ed. rempasta vasta 10 vuotta!)
Melkein menetin siiitäkin hermoni, koska jaksan aina nipottaa pikkuasioista... Sitten ajattelin inspiraationi lähdettä, Villa Honkasalon iki-ihanaa kyökkiä, ja ajattelin että nyt hei hieman kevyemmällä ja luovemmalla otteella Elina... :) Tuollaista tavallista liesituuletintakin oli vaikea löytää, kaikki on nykyään niitä hienoja kupuja, mutta tarvitsin todellakin maustekaappia... yhtään senttiä ei ole varaa hukata meidän keittiössä...
No joo, nuo saumat täytyy kyllä vetää saumatussilla.. ;)) Heh. Seinä maalattiin utuisella harmaalla ja tämä 4 euron taulukin löysi paikkansa.
Avohyllyistä olin haaveillut jo kauan.
nämä hyllyt on Ikeasta. Alimman alle viritettiin halogeenit. Enempää en näköjään voikaan kerätä noita purkkeja.. hyvä niin, ovat niin kalliita.
Näin kivoja tabletteja ja käsipyyhkeitä saa henkkamaukasta. Meillä on tuossa tavallisesti koiran vesikuppi.
Näihin kuviin ja tunnelmiin... rauhallista ja suloista lauantai-iltaa teille kaikille.Siirryn pizzan ja avannon pariin...hmm... se ensin mainittu vetää enemmän puoleensa...
Kiitos kommenteistanne, joiden ansiosta kehtaan lähteä silmälasit päässä ovesta ulos..ja kiitos myötäelämisestänne. Olette ihania!
Halauksin,