maanantai 17. toukokuuta 2010

Sekalaista sepustusta...

No niin, nyt olen saanut kuvat koneelle ja itseni istumaan. En tiedä kiinnostaako ketään nyt sen enempää matkakuulumiset, mutta ajattelin, että muutaman mielestäni kauniin kuvan voisin tähän liittää. Hanian vanhassa kaupungissa oli nimittäin ihan mieletön tunnelma, kauniita kujia, parvekkeita ja rapistuneita ikkunoita. Kaunista. Teimme sinne vain yhden päivän retken, sillä hotellimme sijaitsi 20km päässä ja lämpötilat saivat meidät pysymään visusti altaiden äärellä. Uv säteily oli pistävän voimakas, Ilman aurinkosuojaa olisimme palaneet varmaan vartissa..
Hotellimme oli Finnmatkojen Caldera beach, ihan ok, mutta tuskin enää palaamme sinne. Aivan järkyttävän huono äänieristys... pahinta mitä voin lomallani kuvitella on se, että napurit herättävät minut joka aamu 6.30. Voin olla muuten mukava ihminen, mutta tämä on asia josta kihahdan helposti. Itse pyrimme joka lomalla siihen, että aiheutamme mahdollisimman vähän häiriötä kenellekään. Minulle se on itsestäänselvää, mutta huomaan nykyään lomakohteissa, että olen kovin yksin ajatusteni kanssa...Ihmiset ovat jollakin tavalla todella itsekkäitä.
Lomalla tuli taas paljon pohdittua vanhemmuutta ja oli hauskaa seurata sivusta naapurimaan perheitä, joita lomakohteessa oli suuri enemmistö. Eräässä lehdessä oli ruotsalaisisistä nimitys lattepappat, eli ruotsalaisisät jotka piipahtelevat kahviloissa vauvojensa kera. Viikon tutkimukseni ;) valossa minun on helppo uskoa, että siellä isyys on jotenkin edellä meidän kulttuuriamme. Erityisesti tämä näkyi isovanhemmissa. Moni perhe oli matkustanut lomalle niin, että mummi ja pappa olivat mukana. Nämä isoisät siellä sitten lykkivät vaunuja ja heijasivat haltioituneina vauvaikäisiä lapsenlapsiaan sylissä. Jäin miettimään, että näinkö kova hinta meillä on ollut maksettavana siitä, että olemme sodan jälkeen rakentaneet roolimme ihan alusta? Vastako meidän- ja seuraava sukupolvi on sellainen, joka mahdollistaa isyyteen tarttumisen uudella tavalla? Tunnen valitettavan vähän 60+ ikäisiä miehiä, joille vauvan helliminen olisi luontevaa. Ymmärränkin sen hyvin, eihän heidän lapsuudessaan isä ollut sellainen. Kuinka pitkään menee, ennenkuin saamme tämän "kirouksen" lopullisesti niskastamme?
Tämä oli ensimmäinen lomamme, jossa mukana oli vain kaksi lapsista. Osittain se johtui koulusta ja siitä, että isommilla oli vielä monia kokeita+menoja, osittain siitä, että aina matka ei tuota sijaislapsille sellaista mielihyvää, jota me toivoisimme. Tuntuu, että meillä meni pari vuotta ennen kuin saatoimme mennä edes kauppaan ilman, että se sotki koko päivän. Vieläkään emme oikein voi mennä koko porukalla, mutta uskon, että se päivä koittaa. Viikko ulkomailla, vapaana rutiineista voi aiheuttaa turvattomalle lapselle sisäisen kaaoksen jolloin lapsi ei kykene nauttimaan olostaan yhtään..Sellaista sijaisvanhemmuus on, kaikkea on punnittava huolella ja koko ajan on arvioitava mikä on kunkin lapsen kulloinenkin paras. Sijaislapselle se on kiistatta tarkkaan samanlaisena toistuva arki ja hyvin pienet ja muuttumattomat ympyrät ilman yllätyksiä...mutta aikuinen kaipaa siitä välillä pakoon ja sellainen lapsi, joka ei ole koskaan mennyt rikki (tai on jo tullut ehjemmäksi) Näiden erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen on oma taiteenlajinsa...käytännössä koko ajan joku kokee, että joutuu liiaksi joustamaan jossain tai jää liian vähälle. Siitä taas seuraa vanhemmalle syyllisyys...huokaus...ja siitä taas voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan.

Olen huomannut sen, että arki kotona on loppujen lopuksi aika raskasta, se tylsistyttää aikuisen mielen. Mutta pitää siteerata Tahkokalliota: Mitä tylsempää aikuisella on, sitä tasapainoisemmaksi lapsi kasvaa. Onneksi on näitä pakopaikkoja kauneuteen joita ainakin minä silmineni ja sieluineni tarvitsen. Kaunis maisema, meri, lämpö, kauniit esineet ja eläköön nämä ihanat blogit! Tuntuu, että tästä voi ammentaa itselleen paljon!
Että tässä koko viikon kootut mietteet yhtä sekalaisessa järjestyksessä kirjattuna, kuin päässäkin...eli sikinsokin...mukavaa jakaa niitä kanssanne. :)
Palataan taas...

10 kommenttia:

  1. Minä voisin ostaa sen kirjan jos kirjoitat sen ;-)

    Kauniita kuvia ja mukavaa tekstiä. Me olemme varanneet ensimmäisen ulkomaanmatkamme marraskuulle. Jutustasi päätellen voidan matka unohtaa jos meille sijoitetaan lapsia ennen reissua...

    VastaaPoista
  2. Kiitos matkakertomuksesta. Lämmintä on siellä ollut, voi vain kuvitella.
    Teet arvokasta työtä sijaislasten parissa. olet arvokas.

    VastaaPoista
  3. Työsi lasten parissa on kyllä mahtavaa... Ihailen tuollaista ihmistä joka tekee noin mahtavaa työtä lasten eteen. :) Matkakuvat ovat ihania!

    VastaaPoista
  4. Voi että, teillä on varmaan ollut ihana reissu! Ja sieltä on saanut sitten ammentaa energiaa sitä "tylsää" arkea varten ;)

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla että reissu oli onnistunut :) Kauniita kuvia olet napsinut! Minua hymyilytti tekstissäsi nämä ruotsalaiset lattepapat :D
    Olen meinaan syntynyt Ruotsissa ja asunut 20 ikävuoteen asti ja tiedän mistä puhut. Sellaisen lattepapan kanssa olen naimisissa ja omistan sellaisen veljeksenikin isänikin varmaan kuului siihen kaartiin mutta kuoli olessani ihan pieni joten takuusen en voi mennä.
    Lattepapat on tosi ihania :D

    Itsekkin olemme pohtineet sijaisvanhemmuutta mutta emme ole vielä ryhtyneet.Teemme mieheni kanssa parisuhdetyötä jonka toivomme vaikuttavan myös lasten hyvinvointiin.

    VastaaPoista
  6. Voi kiitos! Mutta mitään ihailtavaa ei minussa kyllä taida olla..täällä rämmitään eteenpäin siinä missä muutkin..en vain halua rehellisyyden nimissä luoda valheellista illuusiota, että kaikki on jotenkin niin täydellistä tai helppoa, kun oikeasti tämä on välillä todella haastavaa, vaikkakin antaa paljon. :) Nämä olivat omasta mielestänikin hyviä kuvia, ihania elämää nähneitä seiniä..
    Katsula, pelkäänpä että olet oikeassa. Hannele, juurikin näin! Taas jaksaa ja nythän on täälläkin jo kesä!!

    VastaaPoista
  7. Marie! Onnea lattepapasta! Ja vielä monin verroin, olet onnekas! Naurahtelen täällä. Aika hyvä tutkimus siis syntyi viikossa, ei ollut turha reissu!! :)

    VastaaPoista
  8. Mukavaa lukea matkasta ja sijaisäitiydestä. Se on todella arvokas lahja lapselle.<3

    VastaaPoista
  9. Ihanat kuvat ja mukava lukea niin sijaisvanhemmuudesta - arvostan sitä todella - sekä "tutkimuksestasi" latteisistä, hih.
    Ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
  10. Tuo lainaus: mitä tylsempää aikuisilla on, sitä tasapainoisempia lapsista kasvaa, on kyllä mainio! Olen varma että asia on juuri niin! Lapset eivät tarvitsi jatkuvaa hulapaloota mutta me äidit, voi miten jaksaisimme aina muistaa sen! Ihanaa että sait ladata akkuja! Olet varmasti ansainnut sen, nyt taas jaksaa hetken, tai sitten ei, sitähän se elämä on. Sinnittelyä!
    Tärkeitä ja ihania pohdintoja kirjoitat!
    Aurinkoa, sitä minä sinulle toivon!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.