lauantai 29. toukokuuta 2010

Maitotonkkaa ja mietteitä

muiden blogi-ihmisten tekemien löytöjen innoittamana päätin minäkin suunnata kirpputorille! Kyllä oli tavara arvossaan, eikä oikein tuo 80-luku inspiroinut minua...Mutta maitotonkan löysin ja sitä olin halunnut jo pitkään! Voishan tähän jotain oksiakin sitten laittaa..viimeistään juhannuskoivuja.
nyt se jäi tuohon entisen navetan rappusille.

Viime vuonna osallistuin hiljaisuuden retriittiin, se oli hieno kokemus, ylitin itseni (sillä olen kova puhumaan). Paikka oli niin kaunis... ja oli hyvä olla hiljaa yhdessä. Se on ihan erilaista hiljaisuutta, kuin se, että on hiljaa yksin. Päätin, että menen retriittiin joka vuosi, lepään, nukun, osallistun kappelissa musiikkihetkiin ja hartauksiin, katselen järvelle. Annan ajatusten levätä. Nautin siitä, että päässäni ei risteillyt mitään ihmeellistä, kukaan ei tarvinnut minulta mitään. Retriitti alkoi sanoilla: "Jos kuulet askelia rappusissa, kukaan ei pysähdy ovesi taakse. Täällä ei kellään ole sinulle mitään asiaa ja kukaan ei odota sinua minnekään."Jossain muussa yhteydessä tuo olisi kuulostanut pahalta, mutta siellä siitä tuli armollinen lause.
Retriitti koittaa ensi lauantaina, ilmoitin itseni jo kuukausia sitten ja nyt harmittelen, että se onkin koulujen päätöspäivänä, jos menen, en näe prinsessamekkoja... poden siitä jo nyt huonoa omatuntoa ja kamppailen itseni kanssa.. Tätä se on, äitiyteni. Jatkuvaa taistelua lasten tarpeiden ja itsestään huolehtimisen kanssa, olen säälimätön itselleni ja viime kädessä joustan aina, vaikka taas koitan palauttaa tätä viisasta lausetta mieleeni:
"Lapset kohtelevat itseään niin kuin minä kohtelen itseäni, ei niin kuin minä kohtelen heitä."
Raisa Cacciatore
 Lempeää iltaa teille kaikille siellä jossain...

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kahvikutsuilla

Hei taas
Tänään oli vielä niin ihanan lämmin, että piti kattaa taloon tuleville vieraille kahvit terassille, markiisin varjoon.
Minulla on ollut vuosia Anna-Leena Härkösen keittokirja: Sopan syvin olemus. Se on ensinnäkin hauska (niinkuin Härkönen usein on!) ja siinä on muutama todella näpsäkkä ohje. Minä kun en jaksa enkä malta näperrellä liiaksi keittiössä...kaiken pitää syntyä melko nopeasti ja vaivatta.
Tätä tonnikalapiirakkaa teemme usein ja lapsetkin syövät sitä. Laitan ohjeen tähän:

2dl jauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
75g sul.margariinia
1/2 dl maitoa

Täyte:
2 munaa
3 dl juustoraastetta
150g sinihomejuustoa tai fetaa (vuohenjuustokin käy)
2 dl ruokakermaa
1tl suolaa
1 tl yrttimaustetta
1/2dl jauhoja
2 prk tonnikalaa
2 rkl kapriksia, jos pidät niistä

Sekoita kuivat aineet, lisää pehmeä margariini (itse käytän sellaista suoraan pullosta laitettavaa)ja lopuksi maito. Painele vuuan reunoille. Anna jähmettyä hetki jääkaapissa (minä en jaksa koskaan tätä vaihetta tehdä) paista 225 asteessa 10 min.
Levitä valutettu tonnikala pohjan päälle, sekoita kaikki muut täytteen ainekset ja kaada tonnikalojen päälle. Koristele kapriksilla, tai niinkuin minä, kirsikkatomaateilla.
Paista 15-20 min.

Sain tänään toisen tunnustuksen, KIITOS HANNA!!!! Ilman teitä lukijoita ei olisi tätä blogiakaan. Te olette paras tunnustukseni, vaikka tämäkin lämmittää toki mieltäni! :))
En osaa jakaa tätä nyt eteenpäin, kerta kaikkiaan! Olen surkea!
Pidän omalla tavallani kaikista seuraamistani blogeista..niistä jokainen on mielestäni ansainnut tämän!
Arpajaiset päättyvät huomenna klo 23.00. Sen jälkeen alan askarrella lippuja... aika urakka!! Muistakaa  osallistua vielä.
Huomenna koitan päästä jatkamaan huvimajaprojektimme maalausta. Vaaleanpunainen päivä siis tiedossa, ei paha ;)
Palataan taas...

torstai 20. toukokuuta 2010

Vettä näkyvissä!!

Voi onnea! Tänään se VIHDOINKIN saapui, parin vuoden odotus ja monen vuoden haaveilu palkittiin: Meillä on uima-allas!! (Kuvassa kuljetusporukkaa) No, vielä puuttuu kuoppa ja sähköt ja suodattimet ja pumput ja lämmitin ja terassi ja jotain ihme kemikaaleja ja vaikka mitä muuta, mutta unohdan ne hetkeksi ja ihailen tätä "kaunotarta". Kyllä se tulee NIIN tarpeeseen! Meillä on lähimpään uimapaikkaan kymmeniä kilometrejä matkaa. Kesäkuumalla olemme pakanneet autoon 6 lasta, litroittain mehuja,eväitä, takalaatikollisen uimaleluja ym. ja ajelleet uimaan. (Pakko tunnustaa, että hieman pinna piukalla kaiken sen pakkaamisen/sähläämisen/puhaltamisen jälkeen...) Ja heti kun päästään perille alkaa pissahätäralli, jota jatkuu koko uintireissun ajan (johtuen siitä mehusta)ja aika menee pusikoiden etsimiseen..
En kyllä nyt malttaisi itsekään millään odottaa edes sitä kaivuria. Tekisi mieli edes hieman laittaa vettä tuonne pohjalle ja makoilla siellä.. :)) Varsinkin jos huomenna on yhtä kuuma kuin tänään! Tuskin se kaivurikuski siitä pahastuu vaikka joutuu siirtelemään allasta, jossa on vähän vettä valmiina...?


Olitte kommentoineet niin paljon edellistä postatusta, että olin ihan onnesta soikeena, siitäkin, kyllä nyt on hyvä päivä! Ja taas uusia lukijoita, TERVETULOA JOUKKOON!
Huomenna vieraita ja monen monta leipomusta, laittelen teille taas takuuvarmoja reseptejä ja jotakin nättiä. Tämä oli vain niin suuri tapahtuma, että oli pakko jakaa sekin nyt heti kanssanne :)

Palataan!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Ihan pihalla ilta-auringossa...

Huh hellettä! Taitaa kohta olla kuumempi, kuin Kreetalla oli... Kunpa uima-altaamme saapuisi pian..lapset odottavat sitä jo melkein uimahousut jalassa vaikkei ole edes kuoppaa kaivettu.
Tänään hankin muutaman pelargonian, ne ovat mielestäni niin sopivia tähän mummolatyyliin josta pidän.
Plantagenissä oli myynnissä näitä ruukkuja, koitin epätoivoisena saada teille kuvaa tuosta miten tuo ruukun yläreuna on niin kuin pitsinen, mutta en tiedä näkyykö se...Näitä oli monissa väreissä. Ostin myös enkelitikkuja kukkapurkkiin. Minulla on joku addiktio näihin kukkatikkuihin(kin). Joka purkissä nököttää jotakin! Löysin tämän ihanan laventelitikunkin...
Tästä pihakeinuprojektista taisinkin jo kirjoittaa aiemmin. Tämä on sellainen alkuperäisesti painekyllästetty keinu, jonka vuosia sitten maalasin valkoiseksi. Nyt se oli niin rapistunut, että se jäi talveksi odottamaan pihan perälle pilkkomista ja takkaan pääsyä. Kun huvimajaprojektimme 1. maaliostos osottautui liian pinkiksi ja maali jäi käyttämättä, päätin, että lapset saavat kerrankin toteuttaa itseään maalaammalla ja he maalasivat tämän keinunraadon näin somaksi! Tuon ruusupeiton löysin ihan sattumalta euromarketista, se on siis oikeasti täkki (joka kuuluisi peittää pussilakanalla, mitä tuhlausta!)mutta sopii tähän juuri hyvin, eikä hintakaan päätä huimannut!
En edes käy ko. kaupassa usein, mutta varmaan kannattaisi, sillä viime kesänä löysin sieltä nämä ihanat "häkit" talon seinälle. Tänään oli päiväkodin kevätjuhla ja siellä pihassa kukki joku pensas näin kauniisti. Kävin nyhtäisemässä siitä oksia lasten paheksuessa: Äiti, sä oot rikollinen!
Ilman paheksuntaa kimppu olisi ollut suurempi... :)
Kauniita hellepäiviä teille kaikille blogiystäville!!

Palataan taas...

P.S. Ihanaa kun on taas tullut uusia lukijoita! Tervetuloa!! Ilahdun joka ikisestä, ja kommenteistanne myös! :)

maanantai 17. toukokuuta 2010

Sekalaista sepustusta...

No niin, nyt olen saanut kuvat koneelle ja itseni istumaan. En tiedä kiinnostaako ketään nyt sen enempää matkakuulumiset, mutta ajattelin, että muutaman mielestäni kauniin kuvan voisin tähän liittää. Hanian vanhassa kaupungissa oli nimittäin ihan mieletön tunnelma, kauniita kujia, parvekkeita ja rapistuneita ikkunoita. Kaunista. Teimme sinne vain yhden päivän retken, sillä hotellimme sijaitsi 20km päässä ja lämpötilat saivat meidät pysymään visusti altaiden äärellä. Uv säteily oli pistävän voimakas, Ilman aurinkosuojaa olisimme palaneet varmaan vartissa..
Hotellimme oli Finnmatkojen Caldera beach, ihan ok, mutta tuskin enää palaamme sinne. Aivan järkyttävän huono äänieristys... pahinta mitä voin lomallani kuvitella on se, että napurit herättävät minut joka aamu 6.30. Voin olla muuten mukava ihminen, mutta tämä on asia josta kihahdan helposti. Itse pyrimme joka lomalla siihen, että aiheutamme mahdollisimman vähän häiriötä kenellekään. Minulle se on itsestäänselvää, mutta huomaan nykyään lomakohteissa, että olen kovin yksin ajatusteni kanssa...Ihmiset ovat jollakin tavalla todella itsekkäitä.
Lomalla tuli taas paljon pohdittua vanhemmuutta ja oli hauskaa seurata sivusta naapurimaan perheitä, joita lomakohteessa oli suuri enemmistö. Eräässä lehdessä oli ruotsalaisisistä nimitys lattepappat, eli ruotsalaisisät jotka piipahtelevat kahviloissa vauvojensa kera. Viikon tutkimukseni ;) valossa minun on helppo uskoa, että siellä isyys on jotenkin edellä meidän kulttuuriamme. Erityisesti tämä näkyi isovanhemmissa. Moni perhe oli matkustanut lomalle niin, että mummi ja pappa olivat mukana. Nämä isoisät siellä sitten lykkivät vaunuja ja heijasivat haltioituneina vauvaikäisiä lapsenlapsiaan sylissä. Jäin miettimään, että näinkö kova hinta meillä on ollut maksettavana siitä, että olemme sodan jälkeen rakentaneet roolimme ihan alusta? Vastako meidän- ja seuraava sukupolvi on sellainen, joka mahdollistaa isyyteen tarttumisen uudella tavalla? Tunnen valitettavan vähän 60+ ikäisiä miehiä, joille vauvan helliminen olisi luontevaa. Ymmärränkin sen hyvin, eihän heidän lapsuudessaan isä ollut sellainen. Kuinka pitkään menee, ennenkuin saamme tämän "kirouksen" lopullisesti niskastamme?
Tämä oli ensimmäinen lomamme, jossa mukana oli vain kaksi lapsista. Osittain se johtui koulusta ja siitä, että isommilla oli vielä monia kokeita+menoja, osittain siitä, että aina matka ei tuota sijaislapsille sellaista mielihyvää, jota me toivoisimme. Tuntuu, että meillä meni pari vuotta ennen kuin saatoimme mennä edes kauppaan ilman, että se sotki koko päivän. Vieläkään emme oikein voi mennä koko porukalla, mutta uskon, että se päivä koittaa. Viikko ulkomailla, vapaana rutiineista voi aiheuttaa turvattomalle lapselle sisäisen kaaoksen jolloin lapsi ei kykene nauttimaan olostaan yhtään..Sellaista sijaisvanhemmuus on, kaikkea on punnittava huolella ja koko ajan on arvioitava mikä on kunkin lapsen kulloinenkin paras. Sijaislapselle se on kiistatta tarkkaan samanlaisena toistuva arki ja hyvin pienet ja muuttumattomat ympyrät ilman yllätyksiä...mutta aikuinen kaipaa siitä välillä pakoon ja sellainen lapsi, joka ei ole koskaan mennyt rikki (tai on jo tullut ehjemmäksi) Näiden erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen on oma taiteenlajinsa...käytännössä koko ajan joku kokee, että joutuu liiaksi joustamaan jossain tai jää liian vähälle. Siitä taas seuraa vanhemmalle syyllisyys...huokaus...ja siitä taas voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan.

Olen huomannut sen, että arki kotona on loppujen lopuksi aika raskasta, se tylsistyttää aikuisen mielen. Mutta pitää siteerata Tahkokalliota: Mitä tylsempää aikuisella on, sitä tasapainoisemmaksi lapsi kasvaa. Onneksi on näitä pakopaikkoja kauneuteen joita ainakin minä silmineni ja sieluineni tarvitsen. Kaunis maisema, meri, lämpö, kauniit esineet ja eläköön nämä ihanat blogit! Tuntuu, että tästä voi ammentaa itselleen paljon!
Että tässä koko viikon kootut mietteet yhtä sekalaisessa järjestyksessä kirjattuna, kuin päässäkin...eli sikinsokin...mukavaa jakaa niitä kanssanne. :)
Palataan taas...

lauantai 8. toukokuuta 2010

Äitienpäivää ja matkakuumetta

Minulla on dilemma. Rakastan matkustamista ja etelänlomia, mutta pelkään lentämistä. Aika paljon. (oikeasti hieman enemmän) Nyt olen lähdössä matkalle. Huomenna, amuvarhaisella, lennän synkkien tuhkapilvien läpi Kreetan aurinkoon(..kuulostaa jo valmiiksi pelottavalta). Kotimatkalla en pelkää enää niin paljoa ja nyt on toiveissa päästä kotiin jopa bussilla, jos on lööppeihin luottaminen.Älkää siis ihmetelkö, jos arvontaa ei tapahdu sovittuna päivänä. Lähetän sitten jonkun savumerkin.Osallistukaa siis kaikki ihan rauhassa vielä!
Kaipaan jo valmiiksi tätä blogielämää!
Hankin matkaa varten pari uutta tunikaa, valkoiset pellavahousut ja ison pinon pokkareita.Pakkaaminen jää aina viime tippaan ja usein huomaan vasta perillä, että lapsilla on kyllä kaikki vaatteet, mutta äiti esiintyy koko viikon samassa paidassa. Mutta sama se, kun lapset nauravat auringossa. Muulla ei ole väliä.
Nämä kuusi viatonta enkeliä istuvat seinähyllylläni. Siinä se on kuvainnollisesti, minun laumani, rakkaani, pienet ihmiset jotka ovat minun huomaani uskotut. Äitienpäivänä käy supina ja kuhina, kun paketteja ja kortteja sataa sänkyyn.On etuoikeutettua olla näin paljon vartijana ja arjessa äitinä, vaikken olekaan synnyttänyt heistä kuin kaksi.

Jääkaapissani on ollut kiinni vuosia minulle merkittävä runo. Löysin sen aikoinani poikani päiväkodin seinältä. Itkin koko matkan töihin, kun ajattelin sitä ja kauan jälkeenpäinkin. Tästä runosta lähti vyörymään kokonainen ratkaisujen sarja, joka johdatti minut tähän. Runo muistuttaa miten lyhyt on lapsuus ja miten silmänräpäyksessä taapero muuttuu teiniksi.
Ja miten hirvittävän paljon siinä matkalla kasvaa myös itse.

Jälkeenpäin sitä katuu, ettei tarttunut pieniin hetkiin paremmin ja pysähtynyt niihin..mutta sellainen ihminen kai usein on, kiirehtii eteenpäin, kurkkii jo seuraavan kulman taakse. Äkkiä huomaa, että on ostamassa kuopuksellekin koulureppua.
Tämän runon myötä toivotan kaikille äideille ja äideiksi haluaville hyvää äitienpäivää.
Äitiys on lahja joka eheyttää minut joka päivä. Kiitän lapsiani siitä.

" Kerää koriin
ruusut ja leinikit
suukkosten ja kiukkujen kukkurat
kurakäsien taputukset ja karkaavat jalat
satuhetket ja särkevät korvat
syliin nukahtanut kylvynkostea untuvikko.

Sen sisältö ravitsee sielusi
loppuelämäksi.
Se on pankkikirjasi
jonka saldo kasvaa
korkoa korolle.

Vaikka kaikkea katuisit
niin et vuosia
lastesi kanssa jaksettuja."

Anja Porio




 Muita diplomeja ja kunniakirjoja ei  tarvita...valitettavasti tästä vielä puuttuu yksi kortti!
Isäntä oli huomannut miten kaihoten katselin tätä suurta ikkunaa yhdessä liikkeessä...harmaata korkeaa seinää vasten se on juuri niin täydellinen, kun ajattelinkin. Vaikkei ehkä pääse oikeuksiinsa kuvassa. :) Pitää keksiä tuonne sisälle ehkä jotakin, kun palaan...
Lukijat rakkaat, hyvää ja tunnelmallista äitienpäivää, lämmintä ja aurinkoista viikkoa kaikille tänne!

torstai 6. toukokuuta 2010

Omenapiirakkaa

Ajattelin jakaa teille reseptin... Tämä omenapiirakka on nimittäin taivaallinen! En juurikaan piittaa makeasta, juhlissakin syön vain suolaisia tarjottavia, suklaasta en välitä yhtään, mutta tämä on hyvää. Kokeilkaa ja kertokaa mielipiteenne..
Omenat ovat tuossa päällä ihan vaan muodon vuoksi, sillä pohja on tässä se paras osa. Se on sellainen tahmea ja sormiin tarttuva, mutta sitä voisi leikellä pelliltä suoraan suuhun vaikka kuinka! Sain reseptin päiväkodista, tätä tarjottiin siellä vanhempainillassa. Enkä ollut muuten ainoa äiti siinä reseptijonossa! (Eka olin :))
5dl piimää
5dl sokeria
8dl vehnäjauhoja
2tl soodaa
200g voita (sulkekaa silmät tässä kohtaa..)
Omenoita päälle 3-5
Sekoita sooda jauhoihin, sulata ja jäähdytä rasva, sekoita piimään sokeri, jauhot ja rasva.
Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle. (meillä 60cm uuni)
Lisää päälle omenalohkot, sokeria ja kanelia.
Paista 200 asteessa n.20 min
P.S... olen ostanut näitä kuppeja aikoja sitten Kodin ykkösestä. Ja rakastan niitä. Jos sinulla olisi myydä minulle näitä lisää, ostaisin ilomielin! :)

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Vinkkejä kaivataan....

Tyttäreni kummitäti kävi tänään ja toi hänelle tuliaisiksi näin ihanan kukkasen...ehkä hieman omin sitä, kun se oli aivan heti saatava tuohon vanhaan arabian kulhoon..mutta lopputulos ilahdutti todella! Tänään olemme koko perheen voimin heiluneet ulkona maaliämpärin kanssa. Vanha pihakeinu sai uuden elämän ja "ex kasvihuoneesta, nykyisestä varastosta huvimaja"- projekti käynnistyi. Yksi ikkuna on jo irti ja seinää tulee tilalle. Ja kyllä oli innokkaita maalareita! Vain yksi lapsista piti lähettää välillä suihkuun, kun talomaalia oli sen verran tukassa..  Mutta. Nyt haluaisin kuulla mielipiteenne sillä olen kahden vaiheilla... Onkohan tämä maalivalinta sittenkin liikaa? Pitäisikö maalata muu osa tönöstä harmaaksi vai antaako palaa tällä possunpunaisella linjalla kokonaan? Olen nyt ehkä jo hieman liikaa vieraillut tuolla Villa Honkasalon (klik, olen kaiketi onnistunut linkittämään) blogissa ja ihastellut sitä kovasti... olisinpa itse yhtä rohkea/vapaa sisustaja enkä aina kangistuisi kaavoihini ja olisi niin maltillinen... Nyt heti kun olen hakenut jotain "rohkeampaa" maalia niin alan epäröidä! Suurin osa tästä tönöstähän on lasia.. tuo väri on todella hyvä vaaleanpunainen, mutta... :/ Ilma oli harmaa ja tuulinen, joten kuvakin on nyt mikä on.

Tästä koko mökistä on tuolla tunnisteissa lisääkin kuvia (jostain syystä kone pätkii nyt niin pahasti etten saa tähän yhtäkään). Peltikatto on tilattuna ja se tulee olemaan vaaleanharmaa. Nythän siinä on valokate, kun minusta piti tulla puutarhuri joka aherioi kasvihuoneessaan reippana aamusta iltaan... Ei tullut. Sitten tästä piti tulla huvimaja, jossa nauttisin iltapäivällä teetä kauniista kupeista, en ehtinyt, oli kuuma tai kylmä. Nyt tästä tulee lasten leikkitalo. Yritän olla sisustamatta sellaista äidin taloa, jossa kukaan ei oikeasti saa leikkiä vaan missä on vaan kaunista... Huom, yritän... ;)
Puiseen pihakeinuun tämä vaaleanpunainen oli kerrassaan osuva väri! Kunhan se kuivuu ja tilkkutäkkini saapuvat niin laitan kuvia.
p.s Jee osasin linkittää arpajaiseni ja tuon blogin, jihuu!!!

lauantai 1. toukokuuta 2010

Kesämökkitunnelmaa kotipihalla

Tämä runonpätkä luki mummolassani saunan seinällä, ihmettelin sitä useasti, kun olin lapsi. En varmaan ymmärtänyt mitä nuo arjen surut olivat. Eilen löysin pihasaunamme uudelleen ja olen iloinen siitä. Se ehti olla pari vuotta pahuuden vallassa. Nyt kunnostimme ensin pukuhuoneen (ks.kohta pihasauna) ja sitten maalasimme saunan lattian harmaaksi, kun se  ennen oli sinapinkeltainen.... Muuta emme sitten tehneetkään. Se pelasti koko ilmeen.. ;) Hetken mietin kaikkia värejä saunaan (sillä oma sisäsaunamme on hiilenvärinen) mutta sitten ajattelin, että tämä olkoon hyvä juuri sellaisena kuin on! Olemmehan sen itse 10v sitten rakentaneet..Tänä kesänä saunan kylkeen tulee uima-allas joten uskoisin, että tulemme viettämään täällä paljon aikaa.
Verhot on tehty äitiyspakkauksen sideharsosta. poika täytti juuri 10v...
Pihasaunassa kuuluu olla pata ja puukiuas, vaikka juuri niiden takia saunominen pariksi vuodeksi jäi. Oma saunani oli pelkkää: Varo kiuasta, varo pataa-hokemista ja kyllästyin siihen hermoiluun.Nyt voidaan taas kokeilla joko sauna onnistuisi lapsilta rauhallisemmin..
Pidän saunatuoksuista, vaikka paras on kesällä vihdan tuoma koivuntuoksu...
Olin kerran keramiikkakurssilla ja tein saunaamme tontun. Siellä se on nököttänyt 10v.
Innostuin kerran ruotsinlaivalla pyytämään itselleni viinilaatikoita, aivan järjettömän määrän, olin aika näky tullissa kun taiteilin laivasta ulos itseäni korkemman pinon kanssa... No, petsasin niistä yhden saunaan, johon saa pesuaineet. Ne pullot kun ovat niin rumia..
Ja minne tahansa menenkin, minua seurataan :)

P.S. Ihanaa omaa blogiaikaa tänään, kiitos Lassie-elokuvan...Lotalle se vain oli liian surullinen. No, en pystynyt sitä itsekään koskaan lapsena katsomaan!