perjantai 16. huhtikuuta 2010

Vihdoinkin perjantai!

Kerrankin sen verran siistiä perjantain kunniaksi, että napsaisin pari kuvaa... Olohuone on vielä talviteloilla, pian koittaa kesäpäivityksen aika, sillä nuo samat verhot jotka talvellla toivat ihanaa lämpöä, tuntuvat nyt paksuilta. Tavallisesti en välitä verhojen vaihtelusta tuon taivaallista. (Kuten en usein itse asiassa koko verhoista...johtuu siitä, että olen aina ollut kankaiden kanssa aivan tumpelo)
Tuolla taustalla muuten näkyykin taidenäyttelymme sijainti jos oikein tihrustaa. Tuolin takana olevan unikkotaulun maalasin joskus itse, kun harmittelin aikani isojen taulujen puutetta. Tuo wanha klaffilipasto on määritellyt jo vuosikaudet olohuoneen värimaailman. Jotkut valokuvatkin ovat viihtyneet sen päällä jo 10 vuotta..
Tänään olin rautakaupassa tekemässä maalivalintoja. Tarkoitus olisi kunnostaa pihalla oleva vanha ja ränsistynyt kasvihuone leikkimökiksi/huvimajaksi. Sen vanhat ikkunat pelastettiin erään tehtaan ikkunaremontin yhteydessä roskalavalta! Silmissäni näin jo vaaleanharmaan katon ja roosat seinät ja helposti löytyi juuri oikea utuisen roosan sävy. Katsotaan nyt missä kohtaa pääsemme koko perheen voimin remontin alkuun, innolla jo odotan sitä.Tämän hetkinen lähtötilanne ei ole tosin kaksinen ja vaatii mielikuvitusta...mutta, eipä voi huonommaksi mennä! Muutama ikkuna pitää poistaa, jotta sisälle saadaan myös seinätilaa..
Lapset keräävät taas koulussa liikuntarasteja valtavalla innolla! Kevään ensi merkki on se, että hyppynarut kaivetaan esiin. Jotkut asiat eivät onneksi maailmassa muutu, kuten hyppynarulorut. "Lotta se tykkää...."


Kaunista ja rauhallista viikonloppua kaikille!!Pysykööt tuhkapilvet poissa :)

2 kommenttia:

  1. Näin ihana blogi, missä kaikki kommentit?!
    Voi kuinka kaunis koti teillä on. Kirjoituksistasi välittyy syvä rakkaus lapsiin ja upea ote hulina-arkeen. Kunpa osaisin ottaa oppia!
    Tämä kolmen pienen äiti on tästä lähin vakkarilukijasi!
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, jään kuulolle :)

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos! Minäkin kaipailisin ihmisten ajatuksia, muuten tämä on niin kovin yksipuolista :) No, toisaalta, eipä ole tullut haukkujakaan. Olisi niin ihanaa kuvata perheen arkea enemmänkin, mutta sijaislasten kohdalla tilanne on vähän mutkikkaampi. Hulinaa on, olet oikeassa, ja rakkautta :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.