perjantai 23. huhtikuuta 2010

Valoa päin

Aamulla kun heräsin niin juoksin hakemaan kameraa, yläkerran aula suorastaan kylpi auringossa
Keinutuolin ostin joskus 20 eurolla ja maalasin sen valkoiseksi. Ihastuin sen selkänojassa kulkevaan koristeeseen, se on kuin helminauha. Nyt keinutuoli on osoittautunut selkävaivaiselle isännälle loistavaksi pleikkarituoliksi, kun ottavat poikien kanssa matsia. Eipä olisi keinuvanhus arvannut mihin rooliin 2010 päätyy.

Taustalla on ihania vanhoja kuvia äitini lapsuudesta.
Pappan serkku oli toimittajana lehdessä ja he tekivät juttusarjaa Suomalaisesta elämänmenosta aina Ameriikkaan asti. Onneksi kuvaaja oli sääästänyt (vuosikymmeniä) näihin kuviin negatiivit ja niistä saatiin teetettyä kaikille sukulaisille kuvia.
Tässä mummini nuorena emäntänä navettahommissa. Omiin rakkainpiin lapsuusmuistoihini kuuluvat hetket navettahommissa mummin pikku apulaisena. Olen ana pitänyt lehmistä, niistä huokuu joku sisäinen arvokkuus ja viisaus... sitä samaa on nähtävissä vanhan kutun katseessa. Kunpa me osaisimme arvostaa tuotantoeläimiämme enemmän. Tuntuu ihan kohtuuttomalta, ettei maitotiloilla lehmien laiduntaminen ole enää yleinen käytäntö. Kun on nähnyt lehmät kevätlaitumella, sitä riemua ei hevin unohda.
Pappani on sotaveteraani. Tässä hän asettelee lintulyhdettä joulun kunniaksi.

Äitini leipomassa siskonsa kanssa joulupipareita. Mummi leipoi usein, muistan aina miten hyvältä mummin tekemät pienet munkit maistuivat! Itselleni on valtava ponnistus saada edes vapuksi tehtyä munkkeja...Heinäpellolta meidät kutsuttiin syömään siten, että mummi ripusti yläkerran ikkunaan valkoisen liinan liehumaan. Minä sain matkustaa heinäkärryssä.
Tulipa nostalgiapläjäys. Toisaalta nyt en enää itsekään ihmettele miksi kaipailen kotiini 50 luvun mummolatyyliä...Minkälaisia lapsuusmuistoja voin tarjota tämän päivän lapsille? Ihan toisenlaisia...jotenkin ajattelen, että ne eivät ole yhtä auvoisia, vai ovatko? Maailmasta on tullut kiireinen paikka, jopa lapsille.

4 kommenttia:

  1. Vanhat kuvat on kyllä aivan ihania : )

    Minusta tuntuu että nykyajan lastenkin onnelliset lapsuusmuistot tulee yhdessä tekemisestä, siis normaalista arjesta. Ei tarvita jatkuvia sirkushuveja, arjen hetket riittää : ) Näin ainakin toivon.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kun kommentoit, olen jo aika kauhuissani kun koen olevani täällä blogissani vähän liian yksin ;)
    Näin itsekin lapsuudesta ajattelen ja koitan koko ajan elää niin, ettei lasten elämä olisi liian ohjelmoitua vaan jättäisi paljon tilaa jopa kyllästymiseen. :) Jossain tutkimuksessa oli haastateltu nuoria aikuisia ja sitä mitkä ovat heidän parhainpia muistojaan lapsuudessa. AINA muistoihin liittyi se asia, että siinä oli jompikumpi vanhemmista kiireettömästi mukana. Loppujen lopuksi ne olivat tosi pieniä/lyhyitä hetkiä joita ihminen muisti: Onkiminen isän kanssa, perunoiden kuoriminen äidin kanssa jne.Se on lohdullista, mutta haastavaa..se pysähtyminen kun on meille aikuisille joskus niin vaikeaa... :)

    VastaaPoista
  3. Jep.
    Vaan voi se yhteinen hetki löytyä vaikka matkalla harrastukseen kunhan homma on lapsilähtöistä. Hyviä muistoja voi tuoda kun vanhemmat / vanhempi on ollut katsomassa ja kannustamassa lastaan harrastuksessa. Tapahtumaa on mukava jakaa vielä kotimatkalla.

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia!
    Ja ihan totta, heti kun aurinko paistaa, niin tekee mieli kuvata kaikkea:)
    Tuo keinutuoli on kyllä löytö ja hienon olet siitä tehnyt!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.