maanantai 5. huhtikuuta 2010

Pääsiäinen vietetty

Nopeasti menivät pyhät vailla mitään ohjelmaa. Lapsista 4 olivat lomilla, joten talossa oli kovin tyhjää. Niin tyhjää, ettemme edes vaivautuneet ruokaa laittamaan (kun vaivaisen 4 hengen takia ei viitsi vaivautua) vaan söimme joka päivä eri pikaruokaa. Ei siis mikään perinteinen pääsiäismenu, kebabia ja hampurlaisia...
Tänään nukuin erityisen pitkään, kun kerrankin oli mahdollisuus. Alas raahautuessani yöpaita päällä tv:stä tuli ohjelmaa lempieläimistäni  simpansseista ja niiden tunteista. Miten mielenkiintoista! Siinä kuvattiin simpanssiäitiä, joka koitti viidakossa selvitytä kaksosten hoidosta. Kaksosten isosisko oli asiasta harmissaan ja hän kiukutteli ja mökötti äidille. Kaksoset roikkuivat äidin sylissä aamusta iltaan ja äiti hyväili niitä lakkaamatta huulillaan ja käsillään. Mietin, että miten kaukaa varhaisen vuorovaikutuksen malli meille on luonnostaan syntynyt ja miten valtavan esihistoriallisia tunteita kateus ja vaillejääminen ovatkaan isompien sisarusten keskuudessa.Ne rikkovat jopa lajien raja-aidat. Kun simpanssiäiti yritti vierottaa poikasiaan rinnalta, ne olivat hysteerisessä tilassa ja äiti halasi niitä ymmärtäväisenä  kovasti, mutta samalla päättäväisesti puski niitä itsenäisempää elämää kohti. Ohjelmassa kiteytyi koko äitiyden ydin, ilman yhtään teoreetikkoa ja kasvatusopasta.
Minulla oli ilo saada lauantaina taas lenkkiseuraa ja samalla sain lahjaksi näin ihanan kanan:

Siitä on vähän vaikeaa saada kuvaa, kun on tuollainen "läpinäkyvä". Laitoin sen sisälle teepusseja, jotta se voi olla aina esillä. Kanan takana näkyvät iänkaiken vanhat lempitauluni.Tuon lehmä-opetustaulun bongasin joskus parikymppisenä bussin ikkunasta erään vanhan tavaran liikkeen ikkunassa. Kotiin päästyäni soitin sinne ja varasin sen. Se oli minulla vuosikausia ilman kehyksiä, mutta pahvisena alkoi sen verran likaantua, että kehystin sen sittemmin. N.3 vuotta sitten menin täällä Liedossa erääseen ratsastustarvikekauppaan (koska pihalla oli poniajelua) ja yllätyksekseni löysin samaa sarjaa olevan hevoskuvan! Voi kunpa vielä jonakin vuonna sarjani täydentyisi joillakin muillakin maatilan eläimillä.(vinkkejä vastaanotetaan...)
Näin hauska pupu katseli minua Tiimarissa. Mielestäni ei yhtään pääsiäiskoriste vaan juuri omiaan pikkuviikarin huoneeseen.
Pari viime viikkoa ovat olleet raskaita, kun lähisuvussani on terveydellistä huolta. Minulla on tämä Turkulaisen taiteilijan kortti liimattuna keittiön kaapinoveen, se on omalla naiivilla tavallaan lohduttava. Sitä voi myös ostaa isompana kokona kehystettäväksi pienestä kirjapuodista Turusta.

Aurinko pilkahtaa, koirat hihnaan ja kylänraitille.Muutaman tunnin päästä on talo taas täynnä elämää  :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.