tiistai 23. maaliskuuta 2010

Tervehdys taas. Laitoin tähän kuvan kaapista jonka ostin vuosia sitten antiikkiliike Willa Wanhasta. Sillä on sillä lailla iso merkitys kodissamme, että se on määritellyt aina sen, että olohuoneemme yleisilme on tumma (vaikka nyt huomaan katselevani hieman kaihoten ihmisten raikkaan valkoisia olohuoneita). No, meillä tumma toimii hyvin, eipä näy joka ikinen likainen kädenjälki. Tämä kappi on ihan ikuisuuden vanha ja se painaa niin paljon, että sen alta ei koskaan imuroida ;) Tämä kaappi seuraa minua varmaan vanhainkotiinkin.
Arvostan myös näiden vanhojen huonekalujen ekologisuutta, ne säilyttävät arvonsa ja kauneutensa vuodesta toiseen. Tuntuu pahalta ajatella, että kaatopaikat täyttyvät lastulevy-huonekaluista, joita kukaan ei enää parin vuoden käytön jälkeen halua. Vanhassa huonekalussa minua viehättää myös se miltä se tuntuu, muistan miten siellä antiikkiliikkeessä silittelin tätäkin kaappia. Kulunut, elämää nähnyt puu on kädelle lämmin ja pehmeä.

Tämä enkeli istuu vartioimassa meitä aina olohuoneessamme. Sillä on ikää 12 vuotta ja se on jo kerran mennyt pohkeestaan rikki, mutta liimasin sen kasaan. Minulle enkeleissä tärkeintä on niiden kasvot. Enkelillä pitää olla ilme joka jollakin tasolla puhuttelee.

Loppuviikko taitaa meillä kulua pääsiäis/virpomistouhujen valmistelussa. Rairuoho kasvaa tuskallisen hitaasti, multaan sovitellaan joka päivä koristeita, pajunoksia on jo käyty hakemassa ja sulkia on ostettuna. Kovasti on innostuneita pikku-noitia talossa. Tytöt tekivät listaa mitä kaikkea he virpomiseen tarvitsevat:
Luuta ja kori
Vaatteet
Oksat
Kissan korvat
Ystävyyttä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.